
kreikka
kreikka
kreikka
Eilinen päivä meni matkustamiseen. Siitä ei pahemmin mitään kerrottavaa jäänyt mieleen. Naxoksen hotellin (Mystique) emäntä antoi meille läksiäislahjaksi paketillisen paikallisia karkkeja. Mukava täti. Satamassa oli joku saanut kalastettua mustekalan ja jättänyt sen kuivumaan orrelle. Santorinilla satamakaaoksen jälkeen menimme bussilla seuraavaan kylään ja siitä taksilla yöpaikkaan Kamari-nimisessä kylässä. Yöpaikan löytäminen oli
kreikka
Vuokra-auto oli käytössä vielä muutaman tunnin aamulla joten lähdimme etsimään saaren parasta rantaa. Muutaman umpikujan, massiivisen lätäkön ja yllättävän mutkan jälkeen päädyimme mystisen oloisen hotellin raunion pihalle, paikalle jossa olisi pitänyt olla se täydellinen ranta. Paikka oli nimeltään Aliko. Ilmeisesti joku oli kauan aikaa sitten suunnitellut paikalle kohtuullisen isoa rantaresorttia,
kreikka
Naxos on iso saari ja monenlaista nähtävää riittää pidemmäksikin aikaa. Ajateltiin pikkuisen raapaista muutakin kuin tätä pääkaupunkia ja vuokrattiin auto. Kohteesta väiteltiin hetki, ja lopputuloksena päädyttiin ajamaan kohti vuokraamon naisen suosittelemaa ruokapaikkaa, jossa mietitään sitten tarkemmin mihin mennään. Vaihtoehtoja oli riittämiin. Matkalla auton varoitusvalo pakotti meidät pysäyttämään huoltsikalle ja katsomaan
kreikka
Päivä meni tutustuessa Naxoksen pääkaupunkiin joka ilmeisesti tunnetaan myös nimellä Hora tai Chora. Nätti kaupunki, paljon kissoja. Kissoja tuli vastaan käytännössä kaikkialla, enemmän ja vähemmän katukissan näköisiä, mutta suhteellisen ystävällisiä. Päivä oli tarkoitus ottaa rennosti, joten vietimme pitkän pätkän läheisellä kukkulalla ihan vain ollen. Yritin opetella piirtämään maiseman joka siitä
kreikka
Ensimmäinen osa reissua oli päästä pois Ateenasta.
kreikka
Lento kohti kreikkaa lähti aamulla kuudelta. Helsingin paikallisliikenne ei siihen aikaan tarjonnut mitenkään hyviä vaihtoehtoja joten päätimme olla nuukia ja mennä jo illalla kentälle, ja torkkua siellä aamuun. Muuten hyvä idea mutta eihän siellä saanut levättyä pätkääkään. Aivan koomassa kun kone lähti. Eka väli Muncheniin meni nukkuen. Perillä meitä tervehti
Meksiko
Cenoteilla sukeltelu ei ollut terveyden kannalta paras. Sain taas perinteisen reissuflunssan. Tällä kertaa vain ei tarvinnut helikopterikyytiä. No pari kolme päivää on kuitenkin mennyt kurkku aika kipeänä. Meridan jälkeen ajeltiin Tulum-nimiseen kaupunkiin jossa vietettiin kolme yötä. Itse tyydyin lepäämään ekan päivän. Seuraavana päivänä käytiin katsomassa Tulumin raunioita. Eli kaupungin rannan
Meksiko
Toisena päivänä Meridassa ajeltiin Cuzamaan katsomaan cenote-nimellä kulkevia makean veden altaita. Altaat ovat usein maanalaisia, vain pieni hämärä suuaukko josta avautuu isompi luola. Katossa olevista aukoista tulee altaaseen valoa. Seuraavana päivänä sitten Chichen Itzan kautta Tulumiin.
Meksiko
Seuraava päivä Lontoossa meni British Museumia ja luonnontieteellistä museota kierrellessä. Seuraavana aamuna lähdettiin lentokentälle hyvissä ajoin ja päästiin laukkuinemme koneeseen. 11 tuntia lentokoneessa, perillä auton vuokraus ja reilu kolme tuntia ajelua. Lopulta päädyimme Merida nimiseen kaupunkiin. Pirteys taso ei ollut enää mikään paras, mutta käytiin syömässä tacot iltapalaksi. Ja siitä
Meksiko
Aikainen herätys aamulla ja Finnairilla kohti Lontoota. Lontooseen saavuttiin hieman myöhässä ja matkalaukkujakin saimme odottaa puolisen tuntia. Siitä vauhdilla sitten bussiasemalle ja ensimmäisellä mahdollisella bussilla kohti Gatwickia (lipunmyyjä onnistui vielä pidättelemään meille lähdössä ollutta bussia), josta seuraava lento lähtee. Gatwickilla sitten check-iniin, jossa meille kerrottiin että voitte kyllä lähteä mutta
nepal
Eilinen päivä meni pitkälti bussissa. Illalla käytiin kangaskaupassa. Marsu etsi äidilleen hamekangasta ja valintaan meni aikaa suht reilusti. Minulle jäi aikaa jutella kaupan omistajien kanssa. Myyjä, mies, ihmetteli että kuinka olen näin vanha ja minulla ei ole lapsia. Säälivä ilme kertoi että olen vähän niinkuin nyt epäonnistunut tässä hommassa. Ja