(Jos pitkä juttu aurinkopaneeleista ei kiinnosta niin lopussa on kuvia) Zimbabwen reissun yhtenä tavoitteena on saada tehtyä pieni aurinkosähkösysteemi siskon asuntoon. Siitä tosin saattaa olla kohta muutto tulossa mutta tuon saan kyllä otettua mukaan. Laittan tähän hieman teknisemmän tarinan miten tuo nyt on saatu kasaan. Ja tosiaan, täällä kutsutaan sähköä
Ugandan reissun jälkeen oma matka jatkuu kohti Zimbabwen pääkaupunkia Hararea. Siskon luokse kylään pariksi viikoksi. Lento lähti Entebbestä kolmelta yöllä ja laskeutui Harareen puoliltapäivin. Täällä on sadekausi parhaimmillaan ja vettä tulee päivittäin. Ohjelmaa en ole itselleni juurikaan tänne suunnitellut, lähinnä yritän saada aurinkopaneelit Virvan kämppään ja katsastella täkäläisiä nurkkia. Asustan
Sipin jälkeen edessä oli taas matkustusta. Nyt kaupunkiin nimeltä Jinja. Se on luonnonystävien ja extremelajien harrastajien Ugandan pyhiinvaelluskohde. Täällä on tarjolla kaikkea mahdollista mitä Niilissä voi tehdä. Mutta siis hyppäsimme Sipilä matatuun joka vei meidän suoraan Jinjaan. Tiedossa nelisen tuntia istumista varpaat (omat tai naapurin) suussa kamoja halaten. Meillä saattoi
Matkustus julkisilla ei ole tämän maan parhaita asioita, mutta luonto sen sijaan usein korvaa matkustuksen aiheuttaman hampaiden kiristelyn. Olemme nyt päässeet Sipi Falls nimiseen paikkaan. Täällä on siis vesiputouksia. Ne eivät ole mitään isoja, tai edes korkeimpia, mutta ne näyttävät hienoilta. Tai no, on ne meidän makuun ihan riittävän korkeita,
Safari loppui ja on aika palata Kampalaan. Viimeisenä aamuna oli kuitenkin vielä aikainen herätys sillä matkan varrella on tarkoitus käydä katsomassa Simpansseja sademetsässä. Eli lähdemme oppaan kanssa kävelemään Budongon sademetsään, jossa toivottavasti lopulta sitten näkisimme Simpansseja. Lyhyehkön kävelyn jälkeen löysimme kaksi simpanssia puunlatvasta syömässä hedelmiä ja tiputtelemassa kuoria sieltä. Niistä
Safari alkoi aamuherätyksellä ja tapasimme meidän safarikuski Musan (kavereiden kesken Murikka tai Mauri). Päivän agendassa oli ajaa sarvikuonopaikan (Ziwa) kautta Murchison Falls -kansallispuistoon. Sarvikuonoja maassa ei ole tällä hetkellä luonnossa. Ne salametsästettiin loppuun 80-luvun lopulla. Mutta 90-luvun lopussa kantaa alettiin elvyttämään ja 2000 alussa Ziwan alue perustettiin, sinne saatiin lahjoituksena
Nämä ensimmäiset päivät Ugandassa ovat menneet leppoisasti. Eilen käytiin lähinnä syömässä, Titta joogassa ja minä samassa paikassa tarkkailemassa lintuja. Jooga ja lintubongailu tapahtui meidän viimeisessä yöpaikassa Entebben Viaviassa. Siellä on takapihalla kaksi vanhaa kalankasvatusallasta ja niiden ympäristössä pyörii kaikenlaista. Erityisesti kuningaskalastajat kiinnostivat tällä reissulla. Täältä löytyi heti kaksi kirjokalastaja ja
Tammikuisena pakkasaamuna juna lähti kohti Helsinki-Vantaata ja pian myös Turkish-airlinesin kone kohti Entebbeä. Se on Ugandan pääkaupunki Kampalan vieressä oleva pikkukaupunki. Kone oli perillä vähän ennen aamuviittä. Surkeasti nukutun yön jälkeisessä koomassa maahantulomuodollisuudet sujui yllättävän kivuttomasti. Täti nappasi webbikameralla yllärikuvan joka on ehkä epäedustavin kuva mitä olen itsestäni nähnyt. Mutta
Olin varannut pääsiäistorstaille liput jääkiekkopeliin. Paikallinen Canucks on pelannut hyvin ja ovat korkealla lohkossaan ja liput on kohtuullisen haluttuja ja kalliita. Mutta katselin että Dallas Starilla on hyvä suomalaisedustus ja harvoin kuitenkaan NHL peleja katselee livenä, niin sijoitetaan siihen. Liput olivat vajaa 100€ ja ne olivat halvimpaan mahdolliseen nurkkaan mitä
Tässä on ehtinyt jo useamman viikon elää täällä ja jonkinlainen päivärutiini on muodostunut. Yllättävän suuri tekijä on ollut pari tuntia jotka menevät työmatkaan. Ne syövät päivästä aika paljon pois ja arkena ei töiden jälkeen hirveästi ehdikään mitään tehdä. Ehkä käymään jossain kävelyllä. Mutta jos pitää mennä kaupassa käymään niin sitten
Työpaikka tarjosi mahdollisuutta lähteä taas hieman pidemmälle työmatkalle Vancouveriin. Ja tartuin tietenkin tilaisuuteen. Kiinnosti erityisesti (töiden lisäksi tietenkin) nähdä Vancouveria näin keväällä, ja myös sillä ajatuksella että tämä on muuttolintujen prime time. Noh, Helmikuun lopussa lähti lento kohti Kanadaa. Saapuminen sujui tuttuun malliin, jossa ensin lentokentällä jokunen tunti odoteltiin viisumia
Reissun loppuun sattuikin yllättävän paljon ohjelmaa. Terttu ilmoitti että hän voisin lähteä meidän kanssa kaupungin ulkopuolella olevan järven rantaan, jossa on lintupuisto. Ja Virva oli sopinut, että lähdemme Bulawayo-nimiseen kaupunkiin, jossa asuu Riitta ja hänen miehensä. Lintupuistoon oli n. kolmen vartin ajomatka. Liikenne täällä on välillä (lähes aina) hermoja riipivää,