Vaelluksen jälkeen ajattelin että nyt on hyvä pitää vähän rennompi päivä. Vaelluksella alkanut kurkkukipu jatkui vielä ja tästä tuli vähän muistoja Nepalin reissusta. Se parani vasta kun palasin Kathmanduun. No mutta, nukuin pitkään. Kävin syömässä aamupalan. Yövyin taas La Bo'M:ssa. Se oli tosi idyllinen ja siellä oli
Päivä 1 Kohti Salkantayta Päivä alkoi kuten kaikki muutkin jotain ohjelmaa sisältävät päivät. Herätys oli ennen neljää ja 20 vaille viisi pitikin olla jo sitten Machu Picchu reservationsin toimiston edessä. Porukka valui paikalle, hypättiin minibussiin ja lähdettiin ajelemaan kohti lähtöpaikkaa. Opas lupasi herättää kun saavutaan aamupalalle. Parin tunnin ajelun jälkeen
Sademetsän jälkeen oli tarkoitus levätä hetki ja totutella olemaan hieman korkeammassa. Seuraava isompi ohjelma olisi Salkantay vaellus Machu Picchulle ja se menee n. 4600 metrin korkeudessa. Noin korkealle ei voi mennä ihan tuosta vaan, tai muuten tiedossa on vuoristotaudin oireita. Suositus on siis, että oleilee muutaman päivän Cuscossa jossa korkeus
Reissun ehkä mielenkiintoisin retki alkamassa. Manun kansallispuisto on osa Amazonian sademetsäaluetta. Sinne pääsee aika pitkälle jokea pitkin. Lähdemme yhtä Amazonin kokoomajokea ja menemme sitä pitkin niin syvälle sademetsään kuin se sääntöjen puitteissa on mahdollista. Alue on rauhoitettu ja tarkasti säännelty kuinka siellä saa liikkua. Alto Madre -joki jota pitkin menemme
Nyt syksyn piristykseksi päädyin lähtemään omalle reissulle Peruun. Sunnuntaina iltapäivällä lentokone pakkautui täyteen Helsingissä ja lähti pian matkaan kohti Madridia. Olen huomannut että lentomatkailussa tuntuu syntyneet pieni trendi matkatavaroiden suhteen. Kaikki yrittävät saada omansa mukaan käsimatkatavaraksi. On sekä pieni rullalaukku että isohko käsilaukku. Lähes aina on nykyään kuulutus että kone
Muutama kuukausi sitten katsoin YouTubesta videota jossa pyöräiltiin Hollannissa. Se näytti tosi hienolta! Pyöräteitä ja pyöräilyreittejä jotka oli oikeasti pelkästään pyörille. Ja hienoja maisemia. Ja toisaalta samaan aikaan tarvitsin jotain mihin voisin upottaa ajatukseni. Rupesin suunnittelemaan pyöräreissua tänne. No se ei itseasiassa ollut edes kovin vaikeaa. Pienellä etsimisellä löytyi netistä
(Jos pitkä juttu aurinkopaneeleista ei kiinnosta niin lopussa on kuvia) Zimbabwen reissun yhtenä tavoitteena on saada tehtyä pieni aurinkosähkösysteemi siskon asuntoon. Siitä tosin saattaa olla kohta muutto tulossa mutta tuon saan kyllä otettua mukaan. Laittan tähän hieman teknisemmän tarinan miten tuo nyt on saatu kasaan. Ja tosiaan, täällä kutsutaan sähköä
Ugandan reissun jälkeen oma matka jatkuu kohti Zimbabwen pääkaupunkia Hararea. Siskon luokse kylään pariksi viikoksi. Lento lähti Entebbestä kolmelta yöllä ja laskeutui Harareen puoliltapäivin. Täällä on sadekausi parhaimmillaan ja vettä tulee päivittäin. Ohjelmaa en ole itselleni juurikaan tänne suunnitellut, lähinnä yritän saada aurinkopaneelit Virvan kämppään ja katsastella täkäläisiä nurkkia. Asustan
Sipin jälkeen edessä oli taas matkustusta. Nyt kaupunkiin nimeltä Jinja. Se on luonnonystävien ja extremelajien harrastajien Ugandan pyhiinvaelluskohde. Täällä on tarjolla kaikkea mahdollista mitä Niilissä voi tehdä. Mutta siis hyppäsimme Sipilä matatuun joka vei meidän suoraan Jinjaan. Tiedossa nelisen tuntia istumista varpaat (omat tai naapurin) suussa kamoja halaten. Meillä saattoi
Matkustus julkisilla ei ole tämän maan parhaita asioita, mutta luonto sen sijaan usein korvaa matkustuksen aiheuttaman hampaiden kiristelyn. Olemme nyt päässeet Sipi Falls nimiseen paikkaan. Täällä on siis vesiputouksia. Ne eivät ole mitään isoja, tai edes korkeimpia, mutta ne näyttävät hienoilta. Tai no, on ne meidän makuun ihan riittävän korkeita,
Safari loppui ja on aika palata Kampalaan. Viimeisenä aamuna oli kuitenkin vielä aikainen herätys sillä matkan varrella on tarkoitus käydä katsomassa Simpansseja sademetsässä. Eli lähdemme oppaan kanssa kävelemään Budongon sademetsään, jossa toivottavasti lopulta sitten näkisimme Simpansseja. Lyhyehkön kävelyn jälkeen löysimme kaksi simpanssia puunlatvasta syömässä hedelmiä ja tiputtelemassa kuoria sieltä. Niistä
Safari alkoi aamuherätyksellä ja tapasimme meidän safarikuski Musan (kavereiden kesken Murikka tai Mauri). Päivän agendassa oli ajaa sarvikuonopaikan (Ziwa) kautta Murchison Falls -kansallispuistoon. Sarvikuonoja maassa ei ole tällä hetkellä luonnossa. Ne salametsästettiin loppuun 80-luvun lopulla. Mutta 90-luvun lopussa kantaa alettiin elvyttämään ja 2000 alussa Ziwan alue perustettiin, sinne saatiin lahjoituksena