Vaelluksen jälkeen ajattelin että nyt on hyvä pitää vähän rennompi päivä. Vaelluksella alkanut kurkkukipu jatkui vielä ja tästä tuli vähän muistoja Nepalin reissusta. Se parani vasta kun palasin Kathmanduun. No mutta, nukuin pitkään. Kävin syömässä aamupalan. Yövyin taas La Bo'M:ssa. Se oli tosi idyllinen ja siellä oli
Päivä 1 Kohti Salkantayta Päivä alkoi kuten kaikki muutkin jotain ohjelmaa sisältävät päivät. Herätys oli ennen neljää ja 20 vaille viisi pitikin olla jo sitten Machu Picchu reservationsin toimiston edessä. Porukka valui paikalle, hypättiin minibussiin ja lähdettiin ajelemaan kohti lähtöpaikkaa. Opas lupasi herättää kun saavutaan aamupalalle. Parin tunnin ajelun jälkeen
Sademetsän jälkeen oli tarkoitus levätä hetki ja totutella olemaan hieman korkeammassa. Seuraava isompi ohjelma olisi Salkantay vaellus Machu Picchulle ja se menee n. 4600 metrin korkeudessa. Noin korkealle ei voi mennä ihan tuosta vaan, tai muuten tiedossa on vuoristotaudin oireita. Suositus on siis, että oleilee muutaman päivän Cuscossa jossa korkeus
Reissun ehkä mielenkiintoisin retki alkamassa. Manun kansallispuisto on osa Amazonian sademetsäaluetta. Sinne pääsee aika pitkälle jokea pitkin. Lähdemme yhtä Amazonin kokoomajokea ja menemme sitä pitkin niin syvälle sademetsään kuin se sääntöjen puitteissa on mahdollista. Alue on rauhoitettu ja tarkasti säännelty kuinka siellä saa liikkua. Alto Madre -joki jota pitkin menemme
Nyt syksyn piristykseksi päädyin lähtemään omalle reissulle Peruun. Sunnuntaina iltapäivällä lentokone pakkautui täyteen Helsingissä ja lähti pian matkaan kohti Madridia. Olen huomannut että lentomatkailussa tuntuu syntyneet pieni trendi matkatavaroiden suhteen. Kaikki yrittävät saada omansa mukaan käsimatkatavaraksi. On sekä pieni rullalaukku että isohko käsilaukku. Lähes aina on nykyään kuulutus että kone
Muutama kuukausi sitten katsoin YouTubesta videota jossa pyöräiltiin Hollannissa. Se näytti tosi hienolta! Pyöräteitä ja pyöräilyreittejä jotka oli oikeasti pelkästään pyörille. Ja hienoja maisemia. Ja toisaalta samaan aikaan tarvitsin jotain mihin voisin upottaa ajatukseni. Rupesin suunnittelemaan pyöräreissua tänne. No se ei itseasiassa ollut edes kovin vaikeaa. Pienellä etsimisellä löytyi netistä
(Jos pitkä juttu aurinkopaneeleista ei kiinnosta niin lopussa on kuvia) Zimbabwen reissun yhtenä tavoitteena on saada tehtyä pieni aurinkosähkösysteemi siskon asuntoon. Siitä tosin saattaa olla kohta muutto tulossa mutta tuon saan kyllä otettua mukaan. Laittan tähän hieman teknisemmän tarinan miten tuo nyt on saatu kasaan. Ja tosiaan, täällä kutsutaan sähköä
Ugandan reissun jälkeen oma matka jatkuu kohti Zimbabwen pääkaupunkia Hararea. Siskon luokse kylään pariksi viikoksi. Lento lähti Entebbestä kolmelta yöllä ja laskeutui Harareen puoliltapäivin. Täällä on sadekausi parhaimmillaan ja vettä tulee päivittäin. Ohjelmaa en ole itselleni juurikaan tänne suunnitellut, lähinnä yritän saada aurinkopaneelit Virvan kämppään ja katsastella täkäläisiä nurkkia. Asustan
Sipin jälkeen edessä oli taas matkustusta. Nyt kaupunkiin nimeltä Jinja. Se on luonnonystävien ja extremelajien harrastajien Ugandan pyhiinvaelluskohde. Täällä on tarjolla kaikkea mahdollista mitä Niilissä voi tehdä. Mutta siis hyppäsimme Sipilä matatuun joka vei meidän suoraan Jinjaan. Tiedossa nelisen tuntia istumista varpaat (omat tai naapurin) suussa kamoja halaten. Meillä saattoi
Matkustus julkisilla ei ole tämän maan parhaita asioita, mutta luonto sen sijaan usein korvaa matkustuksen aiheuttaman hampaiden kiristelyn. Olemme nyt päässeet Sipi Falls nimiseen paikkaan. Täällä on siis vesiputouksia. Ne eivät ole mitään isoja, tai edes korkeimpia, mutta ne näyttävät hienoilta. Tai no, on ne meidän makuun ihan riittävän korkeita,
Safari loppui ja on aika palata Kampalaan. Viimeisenä aamuna oli kuitenkin vielä aikainen herätys sillä matkan varrella on tarkoitus käydä katsomassa Simpansseja sademetsässä. Eli lähdemme oppaan kanssa kävelemään Budongon sademetsään, jossa toivottavasti lopulta sitten näkisimme Simpansseja. Lyhyehkön kävelyn jälkeen löysimme kaksi simpanssia puunlatvasta syömässä hedelmiä ja tiputtelemassa kuoria sieltä. Niistä
Safari alkoi aamuherätyksellä ja tapasimme meidän safarikuski Musan (kavereiden kesken Murikka tai Mauri). Päivän agendassa oli ajaa sarvikuonopaikan (Ziwa) kautta Murchison Falls -kansallispuistoon. Sarvikuonoja maassa ei ole tällä hetkellä luonnossa. Ne salametsästettiin loppuun 80-luvun lopulla. Mutta 90-luvun lopussa kantaa alettiin elvyttämään ja 2000 alussa Ziwan alue perustettiin, sinne saatiin lahjoituksena
Nämä ensimmäiset päivät Ugandassa ovat menneet leppoisasti. Eilen käytiin lähinnä syömässä, Titta joogassa ja minä samassa paikassa tarkkailemassa lintuja. Jooga ja lintubongailu tapahtui meidän viimeisessä yöpaikassa Entebben Viaviassa. Siellä on takapihalla kaksi vanhaa kalankasvatusallasta ja niiden ympäristössä pyörii kaikenlaista. Erityisesti kuningaskalastajat kiinnostivat tällä reissulla. Täältä löytyi heti kaksi kirjokalastaja ja
Tammikuisena pakkasaamuna juna lähti kohti Helsinki-Vantaata ja pian myös Turkish-airlinesin kone kohti Entebbeä. Se on Ugandan pääkaupunki Kampalan vieressä oleva pikkukaupunki. Kone oli perillä vähän ennen aamuviittä. Surkeasti nukutun yön jälkeisessä koomassa maahantulomuodollisuudet sujui yllättävän kivuttomasti. Täti nappasi webbikameralla yllärikuvan joka on ehkä epäedustavin kuva mitä olen itsestäni nähnyt. Mutta
Olin varannut pääsiäistorstaille liput jääkiekkopeliin. Paikallinen Canucks on pelannut hyvin ja ovat korkealla lohkossaan ja liput on kohtuullisen haluttuja ja kalliita. Mutta katselin että Dallas Starilla on hyvä suomalaisedustus ja harvoin kuitenkaan NHL peleja katselee livenä, niin sijoitetaan siihen. Liput olivat vajaa 100€ ja ne olivat halvimpaan mahdolliseen nurkkaan mitä
Tässä on ehtinyt jo useamman viikon elää täällä ja jonkinlainen päivärutiini on muodostunut. Yllättävän suuri tekijä on ollut pari tuntia jotka menevät työmatkaan. Ne syövät päivästä aika paljon pois ja arkena ei töiden jälkeen hirveästi ehdikään mitään tehdä. Ehkä käymään jossain kävelyllä. Mutta jos pitää mennä kaupassa käymään niin sitten
Työpaikka tarjosi mahdollisuutta lähteä taas hieman pidemmälle työmatkalle Vancouveriin. Ja tartuin tietenkin tilaisuuteen. Kiinnosti erityisesti (töiden lisäksi tietenkin) nähdä Vancouveria näin keväällä, ja myös sillä ajatuksella että tämä on muuttolintujen prime time. Noh, Helmikuun lopussa lähti lento kohti Kanadaa. Saapuminen sujui tuttuun malliin, jossa ensin lentokentällä jokunen tunti odoteltiin viisumia
Reissun loppuun sattuikin yllättävän paljon ohjelmaa. Terttu ilmoitti että hän voisin lähteä meidän kanssa kaupungin ulkopuolella olevan järven rantaan, jossa on lintupuisto. Ja Virva oli sopinut, että lähdemme Bulawayo-nimiseen kaupunkiin, jossa asuu Riitta ja hänen miehensä. Lintupuistoon oli n. kolmen vartin ajomatka. Liikenne täällä on välillä (lähes aina) hermoja riipivää,
Kasvimaa tuli valmiiksi. Siitä tuli oikein hieno. Saimme päätalon isännöltä luvan käyttää siinä kompostimultaa. Nyt vain odotellaan koska ensimmäinen taimi alkaa pilkistämään. Ruokintapaikalla on nyt käynyt muutamia sinisieppoja. Ehkäpä se talven tullen alkaa vielä houkuttelemaan enemmän lintuja. Nyt aktiviteetit on jatkunut kävelylenkeil ja lintubongailulla. Lintuja tuli tällä kertaa katseltua oman
Ja erityisesti lomalla sekään ei ole kovin tärkeää, mutta kyllä ihan hyvää ajanvietettä. Tuossa siskon aivan ulko-oven edessä on pieni tunkiokukkula, ajansaatossa siihen rakentunut. Tosin ei semmoinen kiva tunkio joka oli mummolan pihalla joka käytännössä oli komposti. Vaan tämä on oli aika täynnä kaikenlaista rakennusjätettä ja erilaista rojua. Sain siis
Muutaman hyvin nukutun yön jälkeen alkaa jo päästä henkisesti lomamoodiin. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia tai aikatauluja ei päiville ole ollut. On tullut harrastettua lisää lintukuvailua ihan istuskelemalla pihalla ja käytyä kävelyllä kaupungilla. Ruokani olen varmuuden vuoksi käynyt ostamassa tuoreena supermarketista. Eilen käytiin Kamnfinsan torilla, jossa Oxx on alkanut pitää ruokakojua. Valmistaa
zimbabwe
Minulla on ollut tapana parin vuoden välein käydä katsomassa mitä siskolle kuuluu täällä Zimbabwessa. Korona rajoitti matkustelua parin vuoden ajan, joten edellisestä vierailusta olikin ehtinyt hieman aikaa kulumaan. Mutta nyt siis vihdoin pääsin taas tänne. Matka sujui suht siedettävästi. Ensin Finnairilla Dohaan ja sieltä Qatarilla Lusakan kautta Harareen. Minulla tosin
Päivitänpä sateisen päivän kuluksi vielä viimeisten viikkojen ajalta vähän kuvia tänne. Sää on täälläkin viimein vaihtunut syksyisemmäksi ja tekeminen myös vähän enemmän sisätilapainoitteiseksi. Vettä on alkanut satelemaan, välillä onneksi myös vielä aurinkoisia päiviä. Kävimme Markin kansssa katsomassa jääkiekkoa. Peliksi valikoitui Carolina Hurricanes vs paikallinen Canucks, ihan vain sillä perusteella että
Olin jo pitkään katsellut, että UBC:n museum of antrophology olisi mielenkiintoisen oloinen. Nyt tuli vihdoin sinne mentyä. Ja heti alkuun on pakko todeta, että tuli kyllä tehtyä pieni virhearvio kun meni sinne työpäivän jälkeen. Siellä on n. 50000 etnograafista teosta ja 535000 arkeologista esinettä. Aika ja energia loppui auttamattomasti