nepal
Aamu alkoi pilvisenä Sarangot-kukkulalla. Ei taaskaan saatu ihan niitä maisemia mitä toivottiin, mutta taasen näkyi muutama pilkahdus vähän korkeampia huippuja. Kavuttiin Sarangotin näköalahuipulle katsomaan maisemia. Myös toissapäiväinen Rauhan Pagodi näkyi täältä hienosti. Paikallisia naisia saapui huipulle leikkaamaan nurmikkoa. Ilmeisesti maisema on ihan sykähdyttävä heillekin, pitivät vartin maisemanihailutauon ennen hommien aloittamista.
nepal
Toinen päivä samoilua Pokharassa. Tämä on semmoinen tyypillinen turistikaupunki joka löytyy monesta lämpimästä maasta. Tarjolla on monenlaista aktiviteettia ja tekemistä. Rantakatu on täynnä krääsäkauppoja ja pieniä sieviä ravintoloita. Vuokrasimme aamupäivästä hassun polkuveneen pariksi tunniksi. Minulla oli Nepalin suhteen yksi lintubongaustavoite: halusin kuvan kuningaskalastajasta. Chitwanissa se ei onnistunut, joten seuraava mahdollisuus
nepal
Tämän päivän ajatuksena oli mennä veneellä Phewa-järven yli ja kävellä sieltä takaisin hotellille. Ja katsella matkalla mitä vastaan sattuu tuleemaan. Ensimmäinen kohde järven toisella puolella on World Peace Pagoda, Buddhalainen rauhansymboli. Pagoda on muutaman sata metriä järven yläpuolella viidakon takana. Kävelyreitti oli aurinkoisena päivänä ihan hikoiluttava. Pagodan ja useampien kahvitaukojen
nepal
Aamupala vielä Chitwanissa. Söimme ulkona ja vieressä puskassa pomppi hauskannäköinen lintu. Valitettavasti opas tuli juuri samalla leveilemään lintutietämyksellään ja pelotti linnut pois joten kuvat jäi hieman heikoiksi. Linnun nimi on jopa ulkonäköä hauskempi: punaperäbulbuli. Tänään oli taas vuorossa bussissa istumista, n. 6 tuntia. En edelleenkään ymmärrä tämän maan liikennettä. Siinä
nepal
Tai Chitwanissa, sama asia eri kielillä. Joka tapauksessa, eilen päädyttiin mukavan oloiseen viidakkolodgeen Sauharan kylässä. Ja heti aamusta oli ohjelmassa kanoottiretki läheisellä Rapti-joella. Joella joka rajaa varsinaisen luonnonpuistoalueen puiston bufferialueesta. Kohtalo oli lisännyt ohjelmaan myös rankan vesisateen. Kanoottireissu oli hieman vaisu. Joessa piti olla krokotiileja, mutta niitä ei näkynyt. Sen
nepal
Tänään ohjelmassa oli kuutisen tuntia siirtymistä Chitwaniin ja auringonlaskun katselua viidakossa. Kuulostaa hienolta, mutta voi pojat kuinka hauskasti tämä lopulta sujuikaan... Oltiin päästy Katmandun ulkopuolelle muutama kymmenen kilometriä kun alkoi suorastaan infernaalisen hidas jonotus. Edessä oli ollut maanvyöry, jonka avaaminen kesti muutaman tunnin. Istuimme paikoillamme autossa. Kun jono vihdoin pääsi
nepal
Sain aamulla luvan lähteä sairaalasta kun yön aikana ei mitään vakavampaa ilmennyt ja kuumekin oli laskenut. Sairaala oli kuulemma Katmandun länsimaalaisin ja hoito olikin ihan osuvaa. Lepäsin vielä hotellilla muutaman tunnin samalla kun suunnittelimme miten loppuloma menisi. Vakuutusyhtiön ohje on olla menemättä enää minnekään korkealle. Ykkössuunnitelmaksi tuli nyt Chitwanin luonnonpuisto,
nepal
Kaikesta toiveikkuudesta huolimatta mun kuume ei laskenutkaan seuraavaksi aamuksi. Mutta positiivista aamussa oli että saimme nähdä muutamia komeita vilauksia Annapurna II:sta. Soiteltiin trekkifirman vetäjälle joka kertoi että hän tilaa helikopterikuljetuksen samantien, nyt! Piti aikalailla jarrutella kaveria. Soitin sitten vakuutusyhtiöön Suomeen ja kysyin miten he asiaan suhtautuvat. Koska kyseessä ei
nepal
Olo oli vielä vähän hutera, vatsataudin lisäksi oli ollut pieni flunssa, aamulla oli vielä vähän lämpöä joten päätettiin ottaa vielä toinen välipäivä. Yritin aikani kuluksi tutustua tiibetiläiseen buddhalaisuuteen, mutta sen verran monimutkaisesta asiasta on kyse että muutaman wikipedia artikkelin pohjalta ei tullut hullua hurskaammaksi. Mutta jos jotain nyt selvisi niin
nepal
Heräsimme aamulla pilvestä, joten toivotut hienot maisemat jäivät toistaiseksi toiveen tasolle. Eilisen illan hieman huono olo jatkui osin vielä aamulla ja epäilen että olen saanut jonkin bakteerin. Aamupalan jälkeen lähdimme etenemään kapeaa rinteessä menevää polkua pitkin. Edellinen yöpaikka kyllä näytti hienolta vuoren rinteessä. Rinteessä oli ilmeisesti hyviä pystyvirtauksia, siellä liiteli
nepal
Aamulla tarvottiin mukavaa suht tasaista solaa. Gps tuntui hukkaavan signaalin usein, ympäröivien vuorten takia. Lähdimme Chamesta kahdeksan aikaan ja pidimme ruokatauon Dhokur Phokharissa. Maisemat alkavat olla aika jylhiä, vieressä näkyi koko matkan Annapurna 2:n huippu. Solan jälkeen päädyimme mäntyjä kasvavalle aukiolle. N. viiden tunnin kävelyn jälkeen olimme Upper Bisonissa,
nepal
Aamupalan jälkeen täytämme vesipullot (Marsu puhdistaa veden suodattimella, minä UV-valolla) ja lähdimme liikkeelle. Eilen illalla röykkyisen ajomatkan päätteeksi päädyttiin Nache nimiseen paikkaan. Ja seuraava tavoite oli Chame. Hyppään tässä jo ajassa eteenpäin ja laitan kuvan kävellystä reitistä. Matkan varrelle mahtui monenlaista maisemaa ja asiaa. Ensimmäinen lumihuippuinen vuori: Paikallisten Timuriksi kutsuma