Reissun loppuun sattuikin yllättävän paljon ohjelmaa. Terttu ilmoitti että hän voisin lähteä meidän kanssa kaupungin ulkopuolella olevan järven rantaan, jossa on lintupuisto. Ja Virva oli sopinut, että lähdemme Bulawayo-nimiseen kaupunkiin, jossa asuu Riitta ja hänen miehensä. Lintupuistoon oli n. kolmen vartin ajomatka. Liikenne täällä on välillä (lähes aina) hermoja riipivää,
Kasvimaa tuli valmiiksi. Siitä tuli oikein hieno. Saimme päätalon isännöltä luvan käyttää siinä kompostimultaa. Nyt vain odotellaan koska ensimmäinen taimi alkaa pilkistämään. Ruokintapaikalla on nyt käynyt muutamia sinisieppoja. Ehkäpä se talven tullen alkaa vielä houkuttelemaan enemmän lintuja. Nyt aktiviteetit on jatkunut kävelylenkeil ja lintubongailulla. Lintuja tuli tällä kertaa katseltua oman
Ja erityisesti lomalla sekään ei ole kovin tärkeää, mutta kyllä ihan hyvää ajanvietettä. Tuossa siskon aivan ulko-oven edessä on pieni tunkiokukkula, ajansaatossa siihen rakentunut. Tosin ei semmoinen kiva tunkio joka oli mummolan pihalla joka käytännössä oli komposti. Vaan tämä on oli aika täynnä kaikenlaista rakennusjätettä ja erilaista rojua. Sain siis
Muutaman hyvin nukutun yön jälkeen alkaa jo päästä henkisesti lomamoodiin. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia tai aikatauluja ei päiville ole ollut. On tullut harrastettua lisää lintukuvailua ihan istuskelemalla pihalla ja käytyä kävelyllä kaupungilla. Ruokani olen varmuuden vuoksi käynyt ostamassa tuoreena supermarketista. Eilen käytiin Kamnfinsan torilla, jossa Oxx on alkanut pitää ruokakojua. Valmistaa
zimbabwe
Minulla on ollut tapana parin vuoden välein käydä katsomassa mitä siskolle kuuluu täällä Zimbabwessa. Korona rajoitti matkustelua parin vuoden ajan, joten edellisestä vierailusta olikin ehtinyt hieman aikaa kulumaan. Mutta nyt siis vihdoin pääsin taas tänne. Matka sujui suht siedettävästi. Ensin Finnairilla Dohaan ja sieltä Qatarilla Lusakan kautta Harareen. Minulla tosin
Päivitänpä sateisen päivän kuluksi vielä viimeisten viikkojen ajalta vähän kuvia tänne. Sää on täälläkin viimein vaihtunut syksyisemmäksi ja tekeminen myös vähän enemmän sisätilapainoitteiseksi. Vettä on alkanut satelemaan, välillä onneksi myös vielä aurinkoisia päiviä. Kävimme Markin kansssa katsomassa jääkiekkoa. Peliksi valikoitui Carolina Hurricanes vs paikallinen Canucks, ihan vain sillä perusteella että
Olin jo pitkään katsellut, että UBC:n museum of antrophology olisi mielenkiintoisen oloinen. Nyt tuli vihdoin sinne mentyä. Ja heti alkuun on pakko todeta, että tuli kyllä tehtyä pieni virhearvio kun meni sinne työpäivän jälkeen. Siellä on n. 50000 etnograafista teosta ja 535000 arkeologista esinettä. Aika ja energia loppui auttamattomasti
Tässä on jo melkein asettunut tänne Vancouveriin. Jonkinlainen työ ja viikonloppurutiini on tässä jo syntynyt. Tosin jotenkin joka päivä on iltaisin jokseenkin kaikkensa antanut olo, johtunee ehkä kuitenkin uuden ja erilaisen ympäristön haasteista. Yöt on myös aika meluisia, jonka vuoksi ehkä nukun vähän kevyemmin, tosin muistan myös nähneeni unta joka
Tässä koittanut mahdollisimman monipuolisesti saada kulutettua vapaa-aikaa ja varasin sitten uteliaisuuttani liput amerikkalaista jalkpalloa katsomaan. Kyseessä oli paikallinen BC Lions vs Galgary Stampeders. Naapurissa istunut Terry selitti mielellään sääntöjä ja siinä sitten suurinpiirtein pääsinkin jyvälle miten peli eteni. Baseballin tapaan tässäkin on paljon taukoja ja tuntui että istumisessa suurin osa
Kuningattaren hautajaisten vuoksi saimme yhden ylimääräisen vapaapäivän. Lähdin sen kuluksi katsomaan miltä Lynn Canyon näyttää. Olin edellisellä kerralla käynyt täällä polkupyörällä, mutta nyt ajattelin että kokeilen miten julkiset vievät perille. Hyvin pääsi. Hieman piti kävellä, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen muutenkin. Perillä oli aika paljon porukkaa. Tuntuu että aasialaiset ja
2 kuukauden työreissu Vancouveriin. Lisäilen tänne kuvia reissusta sitä mukaa kun tulee mitään mielenkiintoista. Aivan alussa oli viiden päivän "vapaapäivä" putki, jossa tuli hieman kierreltyä kaupunkia. Tässä hieman otoksia sieltä.
Koronan vuoksi liian pitkäksi venyneen suunnittelun jälkeen pääsimme lopulta lähtemään partiomatkalle Skotlantiin. Mukana on seitsemän aikuista ja kolmetoista nuorta. Aika nopeasti selvisi että tämmöisellä porukalla siirtyminen paikasta toiseen ei ole aivan niin helppoa kuin muutaman hengen sakilla. Nuoremmilla tuntuu menevän homma helposti hieman nahisteluksi. No mutta perille päästiin. Ensimmäisen päivän