Sipi falls
Matkustus julkisilla ei ole tämän maan parhaita asioita, mutta luonto sen sijaan usein korvaa matkustuksen aiheuttaman hampaiden kiristelyn. Olemme nyt päässeet Sipi Falls nimiseen paikkaan. Täällä on siis vesiputouksia. Ne eivät ole mitään isoja, tai edes korkeimpia, mutta ne näyttävät hienoilta. Tai no, on ne meidän makuun ihan riittävän korkeita, luokkaa 70-80 metriä. Ketjuun kuuluu kolme peräkkäistä putousta. Meidän majapaikka Sipi Falls lodge on aivan yhden putouksen vieressä. Aika mainio maisema suoraan lodgen pihalta.
Päästyämme perille PoU:n järjestämä paikallisopas Sharif tuli moikkaamaan meitä ja sovittiin että käydään tänään katsomassa jo paikallista kahvituotantoa ja illalla auringonlaskua. Kahviretki olikin mielenkiintoisempi kuin osasi arvata. Sharif vei meidän kävellen banaanimetsän läpi pienelle kahvitilalle. Siellä meille oli pari jakkaraa ja pöytä jossa aloimme tutustumisen kahvin viljelyn saloihin. Kahveja on kahta lajia, robusticaa ja arabicaa. Näistä jälkimmäinen on se laadukkaampi ja paremman makuinen ja sitä täällä viljellään.
Monilla paikallisilla on pihallaan muutama sata kahvipensasta josta he keräävät kerran vuodessa sadon ja myyvät tehtaille, joista se lähtee vientiin. Vain n. 5% jää Ugandaan ja täälläkin sitä juo lähinnä turistit. Paikalliset juovat mieluummin teetä.
Meille demonstroitiin miten kahvi tehdään ihan alusta lähtien. Homma alkoi kun pensaista kerättiin marjat. Niiden siemenet on se mistä kahvin sitten tehdään. Itse marjat olivat muuten kohtuullisen makeita, puristamalla sai melkein hunajan makuista nestettä. Kahvia voidaan valmistaa suoraan kuivaamalla koko marja, jolloin siitä tulee aika makeaa. Mutta meille tutumpi kahvi tehdään puristamalla pelkät siemenet pois marjoista. Sen jälkeen niitä kuivataan tietty aika. Pavuissa on vielä tämän jälkeen ohut kuori ja se saadaan irti pieksemällä niitä huhmarissa. Irtokuoret saa sitten eroteltua painavammista pavuista. Tämän jälkeen kahvia paahdetaan, jolloin siihen saadaan se oikea maku. Paahtaminen tehtiin nyt pannulla. Paahdettaessa valmistumista seurataan äänien perusteella. Pavut pitävät kolme napsahdusta paahdon aikana, ja riippuen laadusta se paahdetaan johonkin niistä. Me paahdettiin nyt toiseen napsahdukseen, se kuulosti hieman ritisevämmältä kuin eka. Samalla väri muuttui tummaksi. Ja kun paahto on valmis se jauhetaan ja loppu onkin sitten meille jo tuttua. Itse en juo kahvia, mutta pitihän tuota testata. Ja ei se kamalaa ollut, en nyt vieläkään siitä innostunut mutta maku oli varsin siedettävä.
Kameleontit ja linnut on kahvinviljelijöiden kavereita, ne syö haitallisia ötököitä.
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vesiputousvaellus. Kävelimme kahvipensaiden ja banaanipuiden välissä kohti ylintä putousta. Erityisen hauskan tästä teki, että polku meni pitkin paikallisten asukkaiden tiluksia ja talojen ohi.
Paikalliset lapset huuteli hello ja jopa aikuisetkin silloin tällöin tervehti. Ensimmäinen putous oli ehkä vähiten hieno, ylhäältä tuli nippu putkia, joilla paikalliset kastelivat peltoja. Ja hyvää kuvauspaikkaa oli vaikea löytää.
Ja matka jatkuu sitten toiselle putoukselle. Matkalla Sharif kysyi halutaanko uimaan ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Pysähdyttiin miniputouksen kohdalle pienelle altaalle. Vesi oli aika kylmää, tässä helteessä ero tuntui pahemmalta kuin avantoon meneminen. Mutta toisaalta se kyllä raikasti kivasti.
Tässä sitten jatkoimme vielä kakkosputoukselle, joka olikin aika hieno. Pieni luola putouksen takana oli jännittävä. Se oli ilmeisesti käsin tehty, siinä oli haettu jotain suoloja karjan syötäväksi.
Kolmas putous olikin se joka näkyy meidän lodgen pihalta. Ei kävelty sen alas vaan otettiin kuvia ihan ylhäältä sen reunalta. Vaellus oli kyllä yllättävän rankka, paikka on n. 1700-1800 metriä merenpinnasta ja täällä on melkein 30 astetta lämmintä.
Loppupäivä meni chillaillessa lodgella. Kiva olla välillä ihan vaan paikallaan. Tämä(kin) oli hienompi paikka mitä etukäteen arvasi. Ja näissä maisemissa on hyvä pelailla unoa lodgen löhösohvalla, tai ihan vaan katsella maisemia tai ohikulkevia lintuja. Löytyi uusi sininen lintu.
Ruoka on kanssa ollut hyvää, mutta valinnanvaraa ei ole hirveästi. Viikossa saattaisi jo alkaa kyllästyttämään.
