Mutainen retki

Reissun ehkä mielenkiintoisin retki alkamassa. Manun kansallispuisto on osa Amazonian sademetsäaluetta. Sinne pääsee aika pitkälle jokea pitkin. Lähdemme yhtä Amazonin kokoomajokea ja menemme sitä pitkin niin syvälle sademetsään kuin se sääntöjen puitteissa on mahdollista. Alue on rauhoitettu ja tarkasti säännelty kuinka siellä saa liikkua. Alto Madre -joki jota pitkin menemme aluksi yhtyy jossain vaiheessa Manu jokeen ja se puolestaan Amazoniin jos niin pitkälle pääsisimme.

Aamu alkoi aikaisin puoli viisi. Lähdettiin yön pimeydessä ajamaan kohta Manun kansallispuiston reunaa. Meitä on 10 henkeä. 4 pariskuntaa, minä ja yksi australialainen mies. Mukavan oloista sakkia. Pysähdymme matkalla aamupalalle ja koitamme hieman jutella siellä. Yksi pariskunnista on Saksasta, yksi Hollannista, yksi englannista ja yksi Sveitsistä. Nimet eivät jää kovin hyvin muistiin. Australialainen mies on maaseudulta ja puhuu englantia hyvin vahvalla aksentilla. Enimmäkseen en saa mitään selvää hänen sanoistaan: "Joeye" ja sitten jotain muminaa ja naurua. Aikamme ajeltuamme ja autossa torkuttua aletaan saapumaan kansallispuiston alueelle. Maisemat ovat vuoristoiset ja metsäiset. Tästä eteenpäin kuulemma pitäisi pitää molemmat silmät auki.

Etsimme tukaaneja. Otin tavoitteeksi saada kuvan perun kansallislinnusta Cock-of-the-rockista ja tukaanista jolla on värikäs nokka. Ja aina välillä tien varressa näkyykin jotain hienoja lintuja. Näemme isonokkaisia tukanoja.

Ja muutama kerran vilaukselta myös perun kansallislinnun cock-of-the-rockin. Se varmaankin on suomeksi rokkikukko. Ne on aika hienon näköiiä oransseja ja oudon muotoisia.

Teemme muutaman lyhyen kävelyn tien varressa ja näkyy maisemia ja muutama pieni lintu. Aika hauska olla reissussa tämmöisessä porukassa jossa on nuoria ja nuorehkoja aikuisia ja kaikki ovat kiinnostuneita näkemään ja kokemaan luontoa. Nämä oikeasti kiikaroivat ja kyselevät oppaalta hyvin aktiivisesti. Ehkä kun tämmöisestä reissusta maksaa aika paljon haluaa saada siitä koko rajan edestä irti. Illan lähetessä pääsemme majapaikkaan. Kävelemme vielä viimset pari kilometriä ja juttelen pyöräilystä hollantilaisen pariskunnan kanssa. Reissu on Bonanza tourin järjestämä ja he rakensivat uuden lodgen vähän rauhallisemmalle alueelle. Se on vielä aika kesken. Aluksi ei tule edes vettä. Sähköä saa hieman keittiöstä. Sillä pystyy lataamaan akkuja Yöksi pääsin australialaisen kaverin kanssa samaan mökkiin. Yritän jutella jotain mutta en saa selvää puheesta puoliakaan. Sen ymmärsin että hän on maitoalalla töissä, mutta sitä seurannutta puolen tunnin paasausta en sitten tajunnut ollenkaan. En tiedä liittyykö edes siihen maitohommaan ollenkaan. Nyökkäin ja naurahtelin sopivissa kohdissa. Sen sain selvää että hän tuli tänne joten uudistamaan jotain elämäntapojaan. Ja kävin jossain tonnin hintainen shamaanin luona kuulemassa tulevaisuudestaan ja syömässä jotain hallusinaatiosieniä. Matkan tärkein varuste taitaa olla korvatulpat. Sademetsä on aika äänekäs öisin.

Aamu alkoi taas aikaisin. Lähdettiin viiden jälkeen liikkeelle. Ensimmäiseksi ajettiin kolibripaikkaan. Ja sepäs olikin hieno. Siellä oli paljon lintuja ja apinoita.

Sen jälkeen matka jatkui joen rantaan. Hyppäsimme pitkän veneen kyytiin. Se tulisi olemaan meidän kulkupeli seuraavat neljä päivää. Ajelimme jokea pitkin ylävirtaan. Vesi on nyt tosi alhaalla ja kaikenlaisia uppopuita ja tikkuja on joka puolella. Muutaman kerran vene otti pohjakosketuksen kiveen.

Muutaman tunnin jokimatkailun jälkeen pysähdymme kuumalle lähteelle lillumaan lämpimässä vedessä.

Matkan varrella seuraamme rannan elämää. Puissa on erityisesti paljon lintuja. Se kunnollinen tukaani olisi vielä kiva nähdä. Iltapäivällä saavumme seuraavalle lodgelle. Emme ole täällä yötä. Käytämme lodgea vain ylimääräisten tavaroiden säilytykseen ja pikaiseen akkujen lataamiseen.

Lähdemme yöksi piilokojulle ja koitamme bongata tapiirin. Se on aika iso virtahepomainen mötikkä.

Alkuillasta ennen hämärää lähdemme kävelemään sademetsään. Opas Darwin muistuttaa että jos joku ötökkä iholle laskeutuu niin se pitäisi rauhassa tikulla siitä napauttaa pois niin se ei hermostu ja pure. Tekee vain mieli huitoa se siitä mahdollisimman pian pois.

Piilokoju on iso, korkeilla jaloilla oleva katettu tasanne jossa saamme patjat, hyttysverkon ja tunnin vahtivuoron taskulampun kanssa. Tarkoitus on että muut voivat nukkua ja yksi valvoo ja herättää jos jotain mielenkiintoista näkyy. Ja niin, se tapiiri tulee jo alkuillasta sinne syömään mutaa ja hengaa siellä ainakin puolilleöin asti. Matka jatkuu aamulla puoli neljä, joten unet jöi vähän lyhyiksi. Sademetsässä kävely oli yöllä muuten kivaa, mutta otsalamppu veti puoleensa hyönteisiä kuin magneetti. Ja kun ei tiennyt mitä ne oli niin kokemus ei ollut ihan hauskimpia. Punainen valo oli parempi.

Tänään edessä on lähinnä pitkä venematka. Menemme nyt sademetsän hieman rajatummalle osalle, research zonelle. Näitä retkiä on muutamaa tyyppiä ja pituutta. Hieman kalliimmat retket menevät tänne niin syvälle viidakkoon kun se sääntöjen puitteissa on mahdollista. 

Käytännössä siis istuttiin ja torkuttiin monta tuntia veneen kyydissä ja koitettiin katsella näkyykö rannalle mitään jännää. Tämä on siitä erilainen verrattuna Afrikan safareihin että täällä ei ole kovin varmuutta siitä mitä näkyy. Kaikki on tosi paljon tuurista kiinni. Eläimet liikkuvat valtavalla alueella jonne eivät ihmisiä päästetä. Ja me menemme sen vieressä jokea pitkin ja toivomme että näkisimme rannalla jotain. Sademetsä alkaa aivan rantapenkereen vierestä joten ihan hirveästi kaistaletta katseluun ei ole. Matkalla näkyi muutamia apinoita ja se tukaani(!) mutta aika kaukaa ja puiden takana. 

Meillä on veneessä mukana kokki. Ruuat on olleet yllättävän hyviä! Ruokaa ei ehkä ole ihan hirveää määrää, mutta sen verran että hengissä säilyy ja nälkä on sopivasti seuraavalla ruualla. Näinä päivinä ruoka tarjoillaan veneessä, mikä on kyllä aika taidonnäyte kun ne tule vielä ihan lautasella.

Iltapäivällä päästiin taas lodgeen. Tämä on todella hienon näköinen paikka. Kaikki on hyväkuntoista ja siisti. Tällä kertaa sain oman kämpän ja ei tarvitse yrittää ymmärtää Australiaa. Täällä on myös sähköt mökeissä ja starlink joten nettikin toimii. 

Illalla lähdettiin vielä lyhyelle veneajelulle. Tarkoitus etsiä elukoita rannalta. Mutta siinä ei ollut onni myötä. Rannalla ei näkynyt mitään ihmeellistä. Pimeyden laskeuduttua otettiin taskulampun käyttöön ja sitten alettiinkin huomaamaan silmäpareja siellä täällä. Erityinen kiinnostuksen kohde oli kaimaanit. Ja ne huomasi aivan joen pinnan päällä lampun valossa kiiltelevästä silmäparista. Kuvaa niistä ei saanut. Mutta kun palattiin takaisin lodgen rantaan, rantavedessä lillui yksi pieni vaalea kaimaani josta nyt sai kännykällä jonkinlaisen otoksen. Taskulamppua ei viitsinyt joella pitää pitkään päällä, samantien kun hyönteiset näkivät valoa ne hyökkäsivät joukolla kimppuun. Lepakoilla oli onnenpäivät.

Aamu alkoi puoli kuudelta. Lähdimme lodgen lähettyvillä metsässä olevaan kojuun jonka edessä on kallio jonka mineraalit houkuttelevat papukaijoja. Ne on tosin äärimmäiset arkoja ja katoavat olemattomiin mikäli pieninkin epäilys mihinkään suuntaan ilmenee. No nyt ilmeisesti olimme liian äänekkäitä tai viidakkoparfyymin (hyttysmyrkyn) haju oli väärä. Ei näkynyt kuin vilahdus viereisen puun latvassa. Darwin sanoi että ympärillä lenteli Ornate Hawk Eagle ja sen vuoksi kaikki linnut välttelevät tänään tätä paikkaa.

Iltapäivällä lähdimme läheiselle järvelle katsomaan saukkoja. Järvi oli oikeasti vanha joenpätkä joka oli jäänyt eristyksiin kun joki vaihtoi paikkaa.

Saukot löytyivät nopeasti. Jatkoimma matkaa rantaa pitkin ja löysimme hyvän kokoelamn erilaisia lintuja. Ja pian lisää saukkoja. Saimme hienon näytöksen saukkoperheeltä. Toiselta puolelta järveä löytyi vielä hieno hämähäkkiapina. Ja se kauan kaivattu tukaani vähän lähempää. Tällä on kyllä upea nokka!

Täällä sademetsässä asuu edelleen alkuperäisiä asukkaita. Ne ovat lähes alasti metsässä hengaavaa sakkia, jotka oppaan mukaan elävät kuin eläimet. Perun hallitus yrittää jonkun verran tuoda heille sivistystä, kouluja ja terveydenhoitoa, mutta ovat kuulemma hieman vastahankaisia. Toisaalta en tiedä pitäisikö heidän vaan antaa elää kuin ovat aina eläneet, onko sivistys mikään itseisarvo. Tosin joitain ongelmia heidän kanssaan on ollut. Ihan viime aikoinakin ovat ammuskellee ohikulkevia veneitä jousipyssyillä. Ja joku vuosi sitten turisteja kuoli kun he luulivat kameraa ja kiikareita aseiksi ja puolustautuivat jousipyssyillä. Keskusteluyhteys alkuperäisasukkaisiin on hieman heikko, mutta sitä kehitetään. Jotkut heistä on päätyneet oikeisiinkin töihin ja päätyneet somekoukkuun.

Järvireissun jälkeen edessä oli vielä reissun eniten tunteita herättänyt osio. Kaivelimme hämähäkin koloja tarantelloja etsien. Ja kävimme pimeässä kävelemässä viidakossa. Se oli samaan aikaan mielenkiintoista ja hyvin jännittävää. Reitin varrella oli kaikenlaisia hyvin rumia ötököitä joista ei tiennyt oliko ne kivoja vai ei. Lisäksi oman mausteen toi luotimuurahaiset jlita oli paljon. Niiden purema on todella todella kivulias. 

Taivas on täällä ollut todella hieno erityisesti yöllä. Koitin kuvata timelapsea. Tänään oli pieni pilviharso taivaalla koten siitä ei tullut ihan niin näyttävä kuin eilen oli kun testasin onnistuuko sen kuvaus.

Tänään on matkustus päivä. Lähdetään takaisin sivistyksen pariin. Eli lähdettiin viiden aikaan veneellä. Aamupala ja lounas veneessä. Matkalla nähtiin joitain uusia eläimiä. Muun muassa laiskiainen oli hyvä löytö! Mukana ollut toinen opas onnistui sen näkemään puussa roikkumassa. Se oli todella hyvin naamioitunut, joten vaatii hieman kokemusta että tuommoisen voi mitenkään havaita.

Iltapäivällä oli ohjelmassa lintutarkkailutorni. Kävelimme lodgelta puolisen tuntia viidakossa tornille. Matkalla haastelimme hollantilaisen miehen kanssa saunomisesta. Siellä on kuulemma erikseen ne saunat jossa saa heittää vettä kiukaalle. Lintutorni oli parikymmentä metriä korkea.

Yllättäen siitä ei ihan hirveästi lintuja mennyt ohi kun kymmenkunta hyvin hyttysmyrkyllä itsensä sivelluttä henkeä sinne meni. Muutama ohilento hieman kaumpaa. Ja kaukana näkyi myös mahdollisesti kultakarhuja syömässä puussa.

Ja illalla vielä uusintakierros jännittävää yöseikkailua viidakossa. Monenlaisia ötököitä sieltä löytyykin kun vaan hitaasti kävelee ja katselee lehtiä ja oksia. Koko juttu on aika kahtiajakava kokemus. Yhtäaikaa kiinnostaa nähdä kaikenlaisia ötököitä, vaikka vähän karmivia välillä ovatkin, ja toisaalta tuntee koko ajan itsessään kuinka joku etova monijalkainen olio ryömii itsessään vaikka sitä ei oikeasti ole. Niitä luotimuurahaisia oli taas paljon. Ja niitä on syytä varoa. Opas kertoi kuinka häntä on kolme kertaa semmoinen purrut. Seuraa ainakin päivän kuumetta ja kovat kivut. Jotkut näkevät hallusinaatioita kipujen takia. Kerran myös jotain asiakasta oli semmoinen purrut. Kuulemma oli loppureissun pitänyt kättään vedessä kun se oli vähän helpottanut. 

Illalla taas ruoka, tällä kertaa ruokajuomana glögiä. Eilen oli ollut oluet kaikille. Ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Aamulla on taas aikainen lähtö. Täällä pyritään lähtemään liikkeelle heti auringon nousun aikaan jotta valoisaa aikaa ei menisi hukkaan.

Taas aikainen lähtö ja aamupala veneessä. Ajelemme nyt suoraan lähtöpaikkaan ilman ylimääräisiä taukoja. Takapuoli puutuu. 

Matkalla näkyy jotain mielenkiintoisia juttuja. Makaot tekevät pesänsä palmupuiden koloihin. Ja ne kolot puolestaan on tehnyt tikka. Ja siis siten tikkojen määrän väheneminen vaikuttaa myös makaoiden pesintämahdollisuuksiin. Tosin hätätapauksessa voivat tehdä pesän myös muualle. 

Nyt on kuiva kausi meneillään ja joen pinta on aika alhaalla. Tämä on pieni haaste ollut meidän reissussa kun moottori helposti osuu johonkin kiveen tai uppotukkiin. Ja joskus koko vene jumittuu vedenalaiseen hiekkasärkkään. Silloin yksi kerrallaan (alkaen henkilökunnasta ja jatkuen matkustajiin) hypätään pois kyydistä ja aletaan työntämään venettä irti. Näin turistina oikeastaan ihan ekstrememäinen kokemus, mutta ei varmaan paljon näitä reissuja tekeville. 

Mutta tänään siis neljä ja puoli tuntia istumista veneessä. Ja sitten pikkubussin kyydissä kuutisen tuntia.

Nyt vielä kokonaisuutena reissusta voisi todeta, tämä on ollut mielenkiintoista. Aika paljon ajasta menee matkustamiseen, mutta toisaalta samalla näkee hyvin ympäristöä ja voi koittaa etsiä eläimiä. Jos vielä joskus lähden uudestaan, niin pakko ottaa mukaan kevyet ja hyvät kiikarit. Kameran kanssa ei jaksa niin paljoa maisemia katsoa. Eläinten näkeminen ei ole sama kuin afrikassa. Siellä oppaat tuntuvat tuntevan puistonsa hyvin ja osaavat melko hyvin kaivaa kaiken näkemisen arvoisen. Ja ehkäpä siellä itse safari ja eläinten etsiminen on jännempää. Täällä asiat on paljon enemmän sattuman varassa. Eläimiä näkee mutta mitään ei voi oikein odottaa. Kuten opas sanoi "kaikki on mahdollista mutta mikään ei ole varmaa". Toisaalta se tuntuu aidommalta. Mutta pitää siis myös varautua pettymyksiin. Tällä reissulla ei tullut nähtyä capyparaa eikä jaguaaria. Ja jos vielä afrikkaan vertaan, niin täällä paikalliset on varakkaampia. Ei ole ihan niin rikas "elitisti reissussa" olo. Ja toisaalta tuntuu että on enemmän oppaiden ja muun porukan kanssa samalla tasolla.