Apinoiden paluu

Sipin jälkeen edessä oli taas matkustusta. Nyt kaupunkiin nimeltä Jinja. Se on luonnonystävien ja extremelajien harrastajien Ugandan pyhiinvaelluskohde. Täällä on tarjolla kaikkea mahdollista mitä Niilissä voi tehdä. Mutta siis hyppäsimme Sipilä matatuun joka vei meidän suoraan Jinjaan. Tiedossa nelisen tuntia istumista varpaat (omat tai naapurin) suussa kamoja halaten.

Meillä saattoi käydä tuuri sillä paikalla oli vielä tämän illan bussilastillinen kovaäänisiä nuoria ja saimme ehkä siksi lähimpänä rantaa olevan perhemökin. Se oli oikein viihtyisä.

Paikan erikoisuus on 25 metrin vesiliukumäki.

Meidän kannalta harmillista että oli off-season ja paikalla ei ollut oikein porukkaa ja kahdelle hengelle ei ihan kaikkea järjestetty. Mutta onnistuimme livahtamaan viime hetkellä illan sunset cruiselle. Vastaanottotäti kertoi että siellä on ilmainen baari ja eilen sieltä oli kannetta sakkia rantaan. Ajattelimme että ei tuonne... Mutta sitten kahvilassa huomasimme että alukseen jonotti neljä eläkeläistä joilla oli kiikarit kaulassa niin päätimme uskaltaa mukaan. Laivaan oli hiki otsalla kannettu äänentoistoa ja viinaa joten yksi pappa heti ensitöikseen ilmoitti että ei siedä kovaa musiikkia. Eivät he kyllä mitään tainneet juodakaan. Mutta luonnon bongailun kannalta risteily oli kyllä hyvä. Titta odotti ilmeisesti hieman kovempaa menoa 😄

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli retki Jinjan kaupunkiin. Se oli yllättävän rauhallinen ja mukava kaupunki. Sieltä palattuamme asettauduin rantaan katselemaan lintuja (olin jo aiemmin bongannut sieltä hienon malakiittikalastajan) hetkeksi. Sainkin siitä ihan muutaman potretin.

Ja piti myös testata Niilin uimakelpoisuutta.

Illan suussa paikalle löysi myös isohko lauma apinoita. Titta ei niistä pidä johtuen aiemmista kohtaamisista, mutta nämä oli kyllä oikein ystävällisiä.

Illalla kokeilin vielä huvikseni yökuvausta.